Rajattu näkökenttä (via phone)
Taasen alkuun selitystä, hitaasta päivittely temposta... Ei vaan tunnu aika riittävän kaikkeen.
No parasta elämässä taitaa olla tällä hetkellä se, että kola ja lapio on piilotettu varaston perukoille. Ne saa nyt unohtaa hetkeksi, eikö vaan.
Paljoa en ole kameran kanssa viime aikoina kulkenut. Vakaa aikomus on kuitenkin kulkea koko kesä kamera kainalossa... ihan totta... no oikeesti... älä naura
Sitä vaan on tullut ne muutamat pakolliset räpsyt otettua puhelimella. Todellakin räpsyistä puhutaan ko. yhteydessä. No, riittäväthän ne kuvat vaikkapa tuonne naamakirjaan, sun muihin MMS-viesteihin, mutta onhan totuus se ettei niistä valokuviksi ole.
Vaan jos nyt olen päättänyt sulostuttaa maailmaa oivilla kuvilla, niin voi kai aikomuksesta pitää osasyynä vuodenaikaa. Näin keväällä kun päivät pitenee ja luonto alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään, niin ylimmääräisen energian määrää on vaikea pukea sanoiksi. Treenaamassa olen käynyt miltei joka päivä (ainakin siihen on pyritty) ja suunnitelmissa on vaikka mitä. Esimerkkinä vaikka... Huomenna kun herään vaihdan omasta autosta renkaat (-K- kulkee jo suvitassuilla), sitten kasaan -T-:lle trampoliinin, käyn pelaamassa kaksi peliä, lämmitän saunan, luen illalla jonkun hyvän kirjan ja menen aikaisin nukkumaan jotta pirteyttä riittää ensiviikolla töihinkin.
Miksi aina käy kuitenkin niin, että hyvät suunitelmat valuvat hienon hiekan tavoin sormien lomitse ja illalla huomaa, ettei mitään näkyvää ole syntynyt.
Vaan pelaamaan kuitenkin huomenna menen... on pakko... muuten pojat joutuvat pelaamaan ilman maalivahtia.
Ai niin, ensi kesälle on varattu jo yksi kuvausmatka, eli ainakin silloin kuljen kamera kainalossa, toivottavasti, jaksan päivitellä kuvia tänne kuitenkin ennen sitä... (ja nyt vakaa päätös askarrella mustavalkoisten värikuvien ja värillisten mustavalkokuvien rinnalle osio urheilukuville!)
