Kaikkihan me olemme ainakin kuullut tarinoita urheilijoiden rituaaleista ennen pelejä. Ilmeisesti me maalivahdit olemme taikauskoisimpia kaikista (en tiedä onko näin) ja voin pienellä virneellä myöntää olevani ainakin hiukan... ja omaavani joitain pregame-maneereita.
mahdatkohan pitää minua ihan pöljänä jos teen tässä nyt pientä listaa omista outouksistani?
- Ennen hallille lähtöä -T- antaa minulle aina onnenpotkun (myös ennen treenejä). -T- on myös hyvin tarkka tuosta onnentoivotuksesta ja jos joku muu erehtyy toivottamaan onnea peliin, poika muistuttaa kyllä heti, ettei niin saa tehdä. Teatteri-maailmastakin tutumpi "katkaise koipesi" on sallittu. Matkalla hallille kuuntelen yhden tietyn kappaleen aina (pari kertaa en ole kuunnellut, mutta silti pelit sujunut hyvin?!?), en kuitenkaan kehtaa paljastaa sitä, koska viimeistään silloin pitäisit minua täysin kajahtaneena...
aina ei pelkkä tarkkaavaisuus riitä...
- Varusteiden pukemiseen liittyy eräs pikkujuttu minkä olen laittanut toimissani merkille. Oikea polvisuoja puetaan AINA ennen vasenta. En tiedä kaatuuko pelit siihen, jos pukeminen joskus suoritetaan toisinpäin, mutten enää uskalla ottaa sitä riskiä.
Onko niin, että kaikilla meillä on elämässämme taikasukoisia maneereita? Vieläkö joku sylkee olkansa yli, kun musta kissa ylittää tien? Ja eikös suolaakin heitelty jossain tilanteessa olan yli? Onko perjantai 13. pvä edelleen se epäonnen päivä? Onko oikeasti niin että hoteilleissa ei ole huonetta 13, vai onko se kenties vain urbaanilegenda?
Mistään pakko-oireiluista en aio puhua. Se on valitettavasti sairaus ja joidenkin ihmisten elämä kärsii moisesta pahoin. Vaan puhtaasti taikauskosta. Jos teen jonkun asian näin, se vaikuttaa niin ja niin. Ja jos tämän asian unohdan, niin varmaan käy näin.
Kakaranahan ei saanut suojatiellä astua valkoiselle, vai oliko se niin että vain valkoiselle sai osua? Muutenkin piti hypellä kaikkien laatojen saumojen yli. Kuinka outona pidetään aikusista joka hyppelehtii suojatiellä, vain valkoisiin raitoihin keskittyen?
Mukuloille taikausko on sallittua ja harmitonta, niin ja urheilijoille.
"loistavia koppeja, nyt tulee nollapeli!"
- Taikauskoon voisi kai vedota myös tilanteessa, jossa alkupeli on mennyt nappiin ja sitten viimeisellä erätauolla, joku tietämätön alkaa puhua nollapelistä. Suurin rikos ikinä... niin ei vaan tehdä... koska yksikään peli, jossa siitä on puhuttu ei ole nollapeliksi jäänyt. Sehän on sama kun arvostelisi tai kehuisi keskeneräistä maalausta... susi tuli, ja julkaisukelvoton.
jäänyt onnenpotku saamatta?
Eräs mielenkiintoinen (kaipa kuitenkin tähän kategoriaan kuuluva) tapaus sattui erässä pelissä, jossa oli ainekset isoon voittoon. Viimeisellä erätauolla johdimme 2-0. Olimme hallinneet peliä, eikä voittajasta tulisi olemaan epäselvyyttä. Ja sitten... minua onniteltiin tulevasta nollapelistä. Ja jos luulet ettei isompaa taikauskoisen maalivahdin nujertaa löydy, niin sen lisäksi tuomari viisaudessaan päätti, että maalikehikko oli jotenkin huono ja vaihtoi erätauolla maalin. En tiedä kumpi asia oli ratkaisevampi, mutta surullista kyllä hävisimme ottelun 2-3.
-T- ei huoli onnenpotkuja, mutta onneakaan ei saa toivottaa
kivikovat onnensukat? haisevat pesemättömät pelishortsit?
Luulisin että pukukopeissa, lajista riippumatta, löytyy ennen pelejä mitä mielenkiitoisimpia taikauskoisia toimia. Pelikasseista löytyy mitä ihmeelisimpiä onnenamuletteja. Ja itsekseen mutisevista urheilijoista purkautuu niin outoja mantroja, että Intialaisjoogit ja Tiibetin luolamunkitkin voisivat ottaa mallia.
sukat puettu oikeassa järjestyksessä ja onnenpotkut saatu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti