Valokuvablogi

Valokuvablogi, valokuvista ja niistä aivopieruiksi kutsutuista tekstinpätkistä. Ei vain Sinulle vaan lähinnä minulle.

Kerään tähän blogiin valokuvia sekä tyhjennän välillä päätäni...

torstai 12. syyskuuta 2013

Elämää reikäpallon perässä

Mitä isot edellä sitä pienet perässä

Moikka pitkästä aikaa blogi, ystäväni. Tietenkään en ole Sinua unohtanut ja nyt puhallankin pölyt päältäsi.


Oma sählybandyn pelailu jatkuu edelleen, eikä edelleenkään -K- usko kun kerron tämän olevan se viimeinen kausi, siksi treeni vuoroja on näin paljon... Varmaan viimeiset viisi kautta on ollut "se viimeinen". Tälle kaudelle vaihdoin vielä muutamaa sarjaporrasta ylemmäs. Ja ikämies SM-sarja tietysti päälle ja hallisarjat... Huoh! 
  Mutta, kaiken oman hallielämäni lisäksi vielä -T- nosti omaa bandy harrastamistaan seuraavalle tasolle. Joten saan viettää hallielämää myös katsomosta käsin pari kolme treenivuoroa viikossa.

Pientä vääntöä / pienet vääntää isosti

-T- aloitti siis FBC Turku:n F2004 junnuissa ja täytyy kyllä sanoa, ettei näiden poikien treenit kalpene yhtään, meidän isompien treenien rinnalla, pikemminkin päin vastoin. Ja olenkin joskus ihmetellyt -T-n ja hänen kavereidensa energian määrää. Nyt vetää sanattomaksi. Vuosi pari sitten energiaa oli hirveästi, nyt sen määrä on vähintään tuplaantunut. Jollain konstilla pullotan vielä tuota energiaa ja alan myydä sitä hallien kulmilla ja kuntosaleilla. Minusta tulee vielää miljuunääri!







Hallielämää

Osa: filosofista pohdintaa katsomosta käsin

Taas kerran vietän hallissa vapaa-aikaani, kun juniori kirmaa -04:n treeneissä. Olen tänään siis Säbä-isä. Kuskaan lastani hallille, jossa odotan treenien ajan muiden Säbä-vanhempien kanssa. Näpytän face päivitystä puhelimella. 80% säbä-vanhemmista näpyttää puhelinta. Yhdellä on kirja, hän näyttää älykkäältä. Minullakin on siis seuraavan kerran kirja mukana.

Normaalisti hallielämäni on olla Säbä-maalivahti. Ihan oma ihmisryhmä, jota Säbä-pelaajat katsovat ristiriitaisin tuntein.

Emäntä rukka on kotona. Hän on Säbä-leski, kun muu kotiväki on Säbä-hallilla. Kun vaimoväki tulee katsomaan siippansa peliä, on se kansan ryhmä nimetty Säbä-vaimoiksi. Niitäkin on tietysti monta alalajia. Muistan eräästäkin pelistä katsomollisen vastustaja joukkueen Säbä-vaimoja, joille loppujen lopuksi omat siipat kävivät ystävälliseen sävyyn sanomassa: "Nyt pidätte perkele turpanne kiinni siellä, ei tota ulinaa kestä kukaan!"

Moniko tuntee Säbä-tuomareita? Monen tarinan kansanryhmä sekin. Monesti ennen peliä voi heidän kanssaan huumoroida ja heittää huulta. Pelin aikana kiukutella miten nämä puusilmät eivät näe ilmiselvää maalia kahdenkymmenen metrin ja kuuden pelaajan takaa... Ja pelin jälkeen taas mennään sanomaan, että hyvin sä piippasit.

Veikkaanpa, että lajin kuin lajin parissa pyörii vastaavanlaiset alaryhmät. Kuka on -fani, kuka sitten taas -wannabe, kuka on -mestari...?

Onhan näitä, säbäilijöitä!

Terveisin Säbä-Legenda
 — paikassa Sport Garden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti