Valokuvablogi

Valokuvablogi, valokuvista ja niistä aivopieruiksi kutsutuista tekstinpätkistä. Ei vain Sinulle vaan lähinnä minulle.

Kerään tähän blogiin valokuvia sekä tyhjennän välillä päätäni...

perjantai 24. elokuuta 2012

OIKEAOPPINEN AUTON MYYNTI-ILMOITUS:



Nyt ostat tästä Ranskalaisen superauton… Ja jos et osta niin joku tuikkaa sen saamari tuleen…


Juuri pahimmassa murrosiässä oleva murheenkryyni saisi nyt minun puolestani vaihtaa omistajaa, minun mittani on täysi!
  Uudella omistajalla saisi olla hitsausluokat kunnossa, koska sen verran haperot helmat lepattaa auton alla. Muutenkin saisi jakoavain pysyä kourassa, koska ranskalaiset ovat kehitelleet niin ihme kokoja noihin muttereihin ja pultteihin, ettei tavallisesta räikkäsarjasta tahdo sopivaa lenkkiä löytyä… Torxin avaimet kuuluu ranskalaiseen työkalupakkiin myös. Esimerkiksi pyyhkijöiden vivusto pamauttaa liikkeen seis aika-ajoin, ja yleensä juuri silloin kun vettä tulee kuin sieltä Esterin kuuluisasta takaosastosta ja joudut tien sivussa ruuvailemaan konepellin alla hiukan aikaa. (Itse olen kehittynyt jo niin ripeäksi, että odottelen kutsua Renaultin F1-talliin mekaanikoksi, vain jotta voin kutsun saatuani näyttää isosti keskisormea siihen suuntaan!)
  Ja mitenkäs muuten tätä nyt kehuisin? Kovat autoharrastajat ovat tietysti tuttuja vaikka Mersun S550 lisäherkkujen kanssa. Tästä skenikistäkin löytyy esim. hierova istuin ja kuskin valppaana pitävä tärisevä ohjauspyörä. Sen verran on ravistavaa menoa, että kannattaa purra tiukasti hampaita yhteen ajon aikana, ettei amalgaamit varise syliin.


Vaikka bensakoneesta onkin kyse, on rellun käyntiääni miehekkään JohnDeeremäinen ja naapuritkin huomioivat auton ja kauempaakin tulee maatalouskone-avunpyyntöjä, vaikkei minulta oikeasti löydy vajasta kuin ruohonleikkuri. 


Toki uuttakin osaa autosta löytyy, eikä uuden omistajan tarvitse ihan joka nappulaa vaihtaa. Vaikka nyt vetaria yritin vaihtaa tuossa taannoin ja siitä syystä ABS-valo nyt aika-ajoin ilmoittaa toimivuutensa kauniin ja  huomiota herättävän räikeällä oranssilla merkkivalolla. Pakoputkeen on joskus laitettu uutta palaa, jotka nyt kolisevat auton alla, pitäen paikoin niin infernaalista mekkalaa, että viimeistään siihen ääneen kuski valpastuu, jos on ehtinyt turtua tärinään ja vapinaan. Tulpat ja niihin menevät johdot vahdoin juuri, koska ajattelin että käyminen kolmella pytyllä johtuu niistä, vaan ei. Eli uusi omistajahan on valmis kansiremonttiin. Tämä kaunokainen on kansiremontilla laihduttanut minun kukkaroani jo kerran enkä toiseen enää kykene.

Rellun tilat huimaa päätä. Ja mitä ihmeellisimpiä lokeroita löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kaikkea loogisuutta vastaan ovat ranskalaisinsinöörit piirtäneet esimerkiksi yhtenäisen takalattiamaton alle kaksi luukkua, joihin pääsee kätevästi käsiksi, ei mitenkään. Takaluukkukin on niin iso, että sinne mahtuisi melkein Kreikan tukipaketti. Ja kun takapenkit kääntää nurin, on aikaa mennyt ja ketuttaa, mutta  tilaa ei juurikaan enemmän löydy.


Katsastuskin on voimassa vielä monta viikkoa. Saat siis uutena omistajana nauttia ”laillisista” kilometreistä vaikka kuinka kauan. Tai sitten kulutat aikaasi ja hermojasi yrittämällä saada auton siihen kuntoon, että siihen joku hölmö katsastusmies hövelisti täppää leiman (tai sitten ajokiellon)


Kaupanteon ehtona on, etten kuule autosta myynnin jälkeen enää sanaakaan. Minua ei kiinnosta kuulla, että teini-ikäinen kiukuspäissään räjähtää sata kilometriä ajettuasi. Tai sen että laitat auton kuntoon, jollain Renault-insinöörien sisäpiiriruuvia vääntämällä, jonka jälkeen auto kehrää kuin kissa ja myyt hirveällä voitolla sen. Ja voittorahoilla muutat Thaimaan lämpöön viettämään eläkepäiviä.


Se miksi nyt laitoin nuo kuvat ja tuon myynti-ilmoitustekstin tänne, on se, että hiukan pelkään sitä, ettei ilmoitus saa kauhean kauaa nettiauton sivuilla olla, ennen kuin se sensuroidaan jonkun tiukapipon toimesta

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Päivän räpsy


Lapsikuvaus / lapsen valokuvaus / lapsi kuvassa / uskallankohan edes yrittää kuvata

Lapsen kuvaaminen on varmasti yksi eniten muistikortteja täyttävä kuvauksen laji. Kuinka monelta meistä löytyy miljuunia "kakara"kuvia koneen uumenista. Ja kuinka valittettavan moni hyväkin kuva jää sinne satojen muiden sekaan unohduksiin.

Sitten itse kuvaustapahtumaan.... Harvoin lapsi jaksaa paneutua poseeraamaan siten kuin kuvaaja olisi kuvan miettinyt. Kuvaustilanne ei saisi kestää mielestäni kymmentä minuuttia kauempaa, koska se alkaa olla maksimi aika, jonka hiukan isompi lapsi kykenee olla kuvattavana ja ottaa ohjeita vastaan.

Minä kuvaan mieluiten "nurkassa" tapahtumissa ja koitan olla mahdollisimman ulkopuolinen. Esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat sun muut ilkamat, joista pitäisi muistoja kerätä, on oiva paikka saada aikaiseksi kuva joka herättää enemmän tunteita, kuin vain hymyilevä kynttilöitä puhaltava muksu (toki sammuvat kynttilät ovat tietysti myös tärkeitä ja säilytettävä muisto :) mutta koitapa pohtia montako kynttilän puhallus kuvaa maailmasta löytyy...



Hiukan totutusta lapsikuvasta poikkeava tausta tai rajaus, tuo kuvaan oman ilmeensä. Tämähän pätee tietysti kaikkeen kuvaamiseen, koska kaikista valokuvista pidän enemmään niistä, jotka herättävät tunteita. Jokaisen oma pilttihän on aina se kaikkein kaunein. Mutta jos muutkin pitävät kuvista, eikä vain sen takia, että siinä meidän untopetterimiisakaisa istuu ensimmäistä kertaa ikinä, on kuva hyvä.




tiistai 7. elokuuta 2012

Voinko sanoa mustavalkoisia värikuvia?

Voin tietysti, koska jo blogin nimi antaa siihen oikeuden. Lisäksi tekstit, eli nuo aivopierut, eivät ole vain Sinulle, vaan lähinnä minulle...

Keräsin nyt päivän räpsyksi kaksi kuvaa (sekin liittyy otsikoihin)

Ja pääni on valmiiksi jo ihan tyhjä... (se taas on vaiva, jonka kanssa olen oppinut elämään)