Kävin ensin päivällä pelireissulla Naantalissa, jossa pallo pomppi Maijamäen parketilla kuin pingispallo pesukoneessa. Alustaan tottunut kotijoukkue vei pisteet kotiin, joten ei siitä sen enempää.
Kun tulin kotiin, piti lähteä pienelle palutumislenkille. Saappaat jalassa metsään, kuulosti ajatuksena mukavammalta kuin hikilenkki lenkkarit jalassa.
Ja jotta metsälenkki / sieniretki on onnistunut tarvitaan tietysti repullinen eväitä. Kun eväsreppu oli pakattu hypättiin kaukakorven päämajan tontinrajalta ojan yli metsään. Tuttu ja turvallinen kotimetsä on aina ollut tunnettu hyvistä suppis-antimistaan. Vaan ei tänä syksynä. Toki sieniä löytyy, mutta ovat ne vaan surkeita, ja pieniä, ja kuivia. Aikaisemmin kastikeainekset on haettu sillä välin kun voi on sulanut paistinpannulle. Ja onneksi aikaisemmilta vuosilta minulla on edelleen kuivattuja sieniä jäljellä.
Toki yhden pussillisen suppilovahveroita keräsin väkisin runnomalla. Yrittäen pienten harmaiden kuivien joukosta kerätä ne edes hiukan "oikeilta" sieniltä näyttävät.
Mutta ilma oli edelleen lämmin ja kaunis, joten kiva oli metsässä tarpoa. Ainoa harmin aihe olivat hirvikärpäset (joita jostain syystä on ihan hemmetisti tänä syksynä) ja se että -T-n kamerasta loppui akku heti alkumetreillä.
-T- sai Pappaltaan Nikonin Coolpix pokkarin. Sellainen megazoom hässäkkä, mikä ei todellakaan ole mikään lelu, vaan oikea työkalu pienen miehen kuvata. Voi olla, että aivopieru blogissa tullaan jossain välissä julkaisemaan myös jonkun muun kuin minun ottamia kuvia...
Ensi viikonloppu onkin taasen, ylätys yllätys, sählybandy painotteinen. -T- on hikoilijan roolissa ja minä ja -K- ollaan säbävanhempia.
Joudun jättämään oman pelireissuni, Vantaan Raja-cup turnauksen väliin, joten toiselle MV:llemme pahoitteluni, toivottavasti iltariennot parantavat kirvelevät polvesi, ja Su-aamulla pääsi särkee niin ettei kipeitä jäseniä edes huomaa.
olkaahan pojat tarkkoina jälkipelien kanssa, siellä suuressa maailmassa
