-T- ja minä vietimme kauniin syyspäivän Kettulanjänkän kotijärvellä, narraten pienen järven eristäytynyttä kalakantaa... Valitettavasti taisimme vain tulla itse narratuiksi.
-K- kävi narraamassa samaisen jänkän metsissä lymyilevää suppiskantaa ja onnistui reilusti poikia paremmin... Kun meidän ämpärit ammoittivat tyhjyyttä, -K-:n ämpäri tursuili sieniä.
Pienellä kalamiehellä on kuitenkin jo ison kalamiehen jutut, eli siinä mielessä ollaan oikealla tiellä kohti niitä suuria saalita... Viimeksi kun oltiin kalassa, niin Ukki (kenen mökillä siis oltiin) sai pienen hauen roitin... Ja -T- muisti ennen vesille lähtöä mainita, että sinä kun Ukki sait viimeksi sen pikkuisen puukon, niin mä meen nyt hakemaan sen äidin!
Ehkä seuraavalla reissulla jo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti