Alkaako talvi olla selätetty, vieläkö joudun kantamaan puita ja rapsuttamaan auton ikkunat aamuisin... Saanko pitää jasserihuivia kaulassani asusteena, enkä pakollisena lämmitysvarusteena? Otsani kutiaa pipoista, enkä pidä hanskoista (lapaset olisivat kivat, paitsi että niitä tarvitsee kahdet päällekkäin)
Kaukakorven saunassa oli muurahaisia. Muistikuva kesästä? Ei, vaan yksi raamatun vitsauksista, mutta kun sitä kirjaa kirjoitettiin, ei tiedetty RAIDista mitään. Hah, niitä ei enää saunalla vipellä!
Kaukakorven päämajassa on hiiri! Aikaisempina talvina on aina kuulunut seinistä rapinaa, mutta tänä talvena ei... Tähän saakka... Nyt meillä asuu myös yksi jyrsijä, Riskihiiri2.0. Riskihiiri, koska ottaa suunnattoman riskin, kun tulee minua kiusaamaan ja 2.0, koska se ei ole minun elämäni ensimmäinen riskihiiri... Haluatko kuulla tarinan? No, kerron sen silti...
Aikoinaan -K- ja minä asuimme ensimmäisessä yhteisessä ihmispesässä, jota jollain mittarilla kai olisi voinut kodiksikin kutsua. Se talvi oli ihan hemmetin kylmä ja meidän pesässämme oli teollisuuslämmitinkin kun meidän lämpömme ei tahtonut kämpän lämmitykseen riittää... Ja eräänä iltana -K- palvoi nurkkajumalaa ja minä touhusin jotain muuta, kun kuulin seuraavanlaisen vuoropuhelun tai oikeastaan vuorohuutelun: IIIIK (kviiik), AAAAAARGHHHH (kviik kviik), JUKOLAUTA TÄÄLLÄ ON HIIRI! (kviik)... Juoksin olkkariin ja -K- seisoi sohvalla ja sohvaa vasten (ilmeisesti aikeena hyökätä -K-:n päälle) hyppi hiiri. Tovin se hyppeli sohvaa vasten ja juoksi sitten jonnekin nurkkaan ja hävisi, eli nurkassa oli jonkinlainen teleportti pienille hiirille.
Tuon hiiren nimesimme siis Riskihiireksi.
Seuraavana yönä -K- herätti minut ja sanoi, että Riskihiiri on taas täällä. Ja minähän tein sen, minkä mies tuossa tilanteessa tekee... Pelastan neidon pulasta ja suojelen kotiani syöpäläisten invaasiolta. Kotvan kuluttua olin pukeutunut haarniskaani (ylläni oli siis bokserit, toppatakki ja lasketteluhanskat, koska en halunnut minkäänlaista ihokontaktia moisen hirviön kanssa) ja olin valmis jahtiin kädessäni iso karkkilaatikko ja kai joku astalokin, en muista.
Miten siis saada tuo iljetys kiinni? Vaan ennen kuin ehdin suurempia keppiansoja purkistani viritellä, niin Riskihiiri päätti toimia ja ajaa minut pesästään pois ja hyökkäsi... Muutaman kaaottisen huutojuoksupainiliike-sekuntin jälkeen oli minulla jyrsijä muovipurkissa.
Vaan mitä nyt? Mitä tehdä hiirelle? Miten nyt kuuluu toimia? Sitäpaitsi koko Riskihiiri oli aika surkea otus. Sen korvat oli repaleiset, sen häntä oli pelkkä töpö, eikä raukalla ollut kuin kolme jalkaa.
Vaihtoehtoina oli esimerkiksi heittää se pihalle ikkunasta, mutta silloin se tietysti teleporttaisi itsensä takaisin sisään. Pitäisikö se vetää vessanpöntöstä alas. Ei, se olisi liian julmaa ja hiirihän on niin rassukka. Yksi vaihtoehto oli lyödä sitä Rosa Liksomin kirjalla päähän (Kreisland, yksi harvoista kirjoista, jota en ole pystynyt lukemaan kuin muutaman sivun, ennenkuin piti lopettaa ja -K- luki melkein koko ensimmäisen luvun), mutta tulimme siihen tulokseen, että kyseinen kirja niin huono, ettei se sovellu edes hiiren tappamiseen.
Anteeksi vain Rosa, se kirja oli vaan niin hemmetin huono! Hytti nro 6 on hyvä, Kreisland huono.
En millään pysty muistamaan minkälaisen tuomion Riskihiiri sai, mutta tämä uudistettu versio 2.0 lentää pihalle ja saa kaksi kissaa kaverikseen jos jää kiinni. Näin on. Olen sen päättänyt. Minä olen kaukakorven kovettama uudisasukas, enkä pelkää hiiriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti