Tulvarummut vs. hartiat 1-0

Sori, ei ollut kameraa matkassa tänään, joten siinä sulle kissa...

Mutta tuossa taannoin, kun tulva nappasi meidän risteyksen tulvarummut kainaloonsa ja kiikutti ne läheisen kaurapellon laidalle, niin tämän päivän urakkana oli kantaa (lue. vierittää / raahata / repiä / raastaa) ne takaisin risteykseen.

Naapurin kanssa urakoitiin kolme reissua, kun se yhdeksän metriä putkea koostui 6 + 3 metristä. Siis yhteensä kaksi reissua med 6 metrinen putki ja jälkiruuaksi reissu pyöritellen 3 metristä (yksi 3 metrinen löytyy edelleen risteyksen uumenista). Voin tunnustaa, että oli paita märkä ja hartiat jumissa, kun putkia pyöriteltiin pitkin pellon laitaa. Ei tarvinnut haaveilla salibandy treeneistä illalla, ei vaan pieni ihminen jaksa!

Aivopieru-blogisti jumppaa maata pitkin kuin ninja!

Päivän räpsy...

Päivän räpsy...

Yön sumuja kaukakorvesta

Päivän räpsy...

Nyt tarkkana

Pussillinen kikherneitä vs. kameravarkaat 1 -0

-T- sai koulun alkuun uuden repun... Emännän sisko (-A-) lähti synttärilahjana -T-:n kanssa kaupoille ja poika sai valita repun itse. Ja valinta kohdistui hienoon pääkallo-reppuun, jossa oli jos jonkin näköistä ketjua ja kilkutinta... magein reppu ikinä!
  Koulutaivalta oli takana jo miltei kuukausi, no pari kolme viikkoa nyt ainakin, niin tämä S-ketjun lahja kaikille keltalippispäisille lohikäärmeentappajille otti ja levahti.

  "Silloin kun isi oli pieni, oli isillä sellainen kettu-reppu, se oli Mummin vanha ja isi sai sen koulurepuksi..."

Se samainen kettu-reppu kesti miltei koko minun kouluaikani, kunnes se muistaakseni ammattikoulun aikoihin varastettiin. Eli Partiovarusteeseen Kånken kaupoille... Nyt kai reppu kestää... tai no, sen näkee...

Kun ihmettelin uutta reppua ja kostein silmin muistelin omaa koulutaivaltani... se kuuluisa lamppu välähti jossain kurkiaiseni uumenissa... Tuollaisestahan minä askartelen kamerarepun itselleni...

Kamerareputhan oikein huutaa: "OLEN KAMERAREPPU JA MINUSSA ON TUHANSIA EUROJA KIINNI... VARASTA MINUT!!!"
  ja tuollainen Kånken vaan varvovasti kuiskaa: "Minussa on intianpuuvillapaita, jasseri-huivi ja pussillinen kikherneitä, ihan suotta minua varastat"

Siispä uudestaan partiovarusteeseen isille reppua hakemaan... Jättirätin kautta kotiin ja ompelukone surisemaan... (kyllä, minä osaan... Janne Ahonenkin ompelee hyppypukunsa ja on sentään miesten mies)

Paksua kangasta, retipatja, tarranauhaa, ja yksi yö... lopputuloksena reppuun mahtuva, irroitettava pehmustelokerikko, matkavarusteille...

luonto vs. ihminen 1 - 0

Viimeksi pari viikkoa sitten meilläpäin satoi hiukan... Paikallinen pelastaja kaivurillaan sai meille tien takaisin, tosin ilman tulvarumpuja (2kpl 9 metriä pitkiä 600mm halkaisijaltaan) jotka löytyvät parin sadan metrin päästä läheisestä kaurapellosta.

Nyt -K- soitti ja kertoi että mun pitää hakea -T- koulusta, kun saattaapi olla että ollaan taas ilman tietä illalla... Vettä sataa taas kuin sen surullisen kuuluisan esterin äässistä.

Ah ihanaa kaukakorven asuttamista... Jumala käy joka toinen torstai katsomassa pelottomia suomalaisia uudisraivaajia.

Voi olla että ensi yö nukutaankin pojan kanssa hotellissa

uusmediasukupolvi

...tulevaa nykynuorisoa, jolle ei mediavälineistö ole vierasta... "Silloin kun isi oli pieni, niin ei silloin vaan... puhelin oli eteisen pöydällä ja numerot valittiin pyörivästä levystä ja koneeseen vastattiin että Kaarlo Juhani Lintukotolalla."

näin siinä sitten kävi...

Olen ollut aina kaikkea tätä vastaan. Twiittaan naamakirjoja myspaceen. Ja nyt sitten naputtelen ihkaensimmäistä bloggaustani. Suokaa minulle ymmärtämyksenne ja anteeksiantonne.

Se miksi minä nyt kaikesta paatoksestani huolimatta aloittelen moista "päiväkirjaa", on se suloisen autuas ajatus, päivittäisistä merkinnöistä ja huomiota herättävän kauniiden valokuvien lisäilystä blogiini.

Vaikka jo nyt tiedän, että ei pitkää aikaa vierähdä kun nurkkajumala iltaisin hypnotisoi minut liikkuvalla värikuvallaan, eikä mitään blogikirjoitus aikaa muka löydy... kiirekin on ja pelit ja treenit... ruuan laittoa... pyykit vielä... läksyjen tarkistusta... ja legot... kulta, keitetäänkö vielä kahvit... mä käyn ensin pihalla...

Alkuun nyt sitten on kuitenkin tämä kuhertelukausi tämän blogin kanssa ja sille löytyy AINA aikaa, joten käytetään into hyödyksi ja koitetaan lisäillä vaikka kuvia...