Pussillinen kikherneitä vs. kameravarkaat 1 -0

-T- sai koulun alkuun uuden repun... Emännän sisko (-A-) lähti synttärilahjana -T-:n kanssa kaupoille ja poika sai valita repun itse. Ja valinta kohdistui hienoon pääkallo-reppuun, jossa oli jos jonkin näköistä ketjua ja kilkutinta... magein reppu ikinä!
  Koulutaivalta oli takana jo miltei kuukausi, no pari kolme viikkoa nyt ainakin, niin tämä S-ketjun lahja kaikille keltalippispäisille lohikäärmeentappajille otti ja levahti.

  "Silloin kun isi oli pieni, oli isillä sellainen kettu-reppu, se oli Mummin vanha ja isi sai sen koulurepuksi..."

Se samainen kettu-reppu kesti miltei koko minun kouluaikani, kunnes se muistaakseni ammattikoulun aikoihin varastettiin. Eli Partiovarusteeseen Kånken kaupoille... Nyt kai reppu kestää... tai no, sen näkee...

Kun ihmettelin uutta reppua ja kostein silmin muistelin omaa koulutaivaltani... se kuuluisa lamppu välähti jossain kurkiaiseni uumenissa... Tuollaisestahan minä askartelen kamerarepun itselleni...

Kamerareputhan oikein huutaa: "OLEN KAMERAREPPU JA MINUSSA ON TUHANSIA EUROJA KIINNI... VARASTA MINUT!!!"
  ja tuollainen Kånken vaan varvovasti kuiskaa: "Minussa on intianpuuvillapaita, jasseri-huivi ja pussillinen kikherneitä, ihan suotta minua varastat"

Siispä uudestaan partiovarusteeseen isille reppua hakemaan... Jättirätin kautta kotiin ja ompelukone surisemaan... (kyllä, minä osaan... Janne Ahonenkin ompelee hyppypukunsa ja on sentään miesten mies)

Paksua kangasta, retipatja, tarranauhaa, ja yksi yö... lopputuloksena reppuun mahtuva, irroitettava pehmustelokerikko, matkavarusteille...