Teatterin taikaa

Olin eilen katsomassa pikkusiskoni teatterin esitystä. Pakko kehua.

Aika mielenkiintoista tuossa teatterimaailmassa on, kuinka vaikka tuo rakas siskoni ei ollutkaan sisko, vaan ihan oikeasti joku muu. Ei sitä katso että tuossa tihrustaa draaman voimalla pikkusisko, pitäisikö lohduttaa. Vaan selkeästi myötäelin roolihamon surua, joka oivallisesti vaihtui inhon ja ilon välillä, kuljettaen mukanaan monien tunteiden välillä. Ei televisioon voi samallalailla eläytyä kuin teatterissa.

Esitys oli kansanopiston musiikkiteatteri-linjan kouluvuoden päätös. Ja kyllä tuosta porukastakin voi selkeästi havaita joidenkin todellinen rakkaus näyttelemiseen ja teatteriin. Jotkut olivat oikeasti hyviä, oikeasti näyttelijöitä. Jotkut tietysti näyttelivät tunteella, mutta silti kuin viimeistä päivää. Jotkut suorastaan huusivat ulkoa opeteltua käsikirjoitusta. Joitain oli vain pakko katsoa, kun he saivat temmattua katsojan mukaan murhamysteerin kiemuroihin.

Esityksessä oli hienosti käytetty videota osana näytelmää. Videoelokuva toimi flasbackinä muistoihin ja sillä saatiin kerrottua katsojalle nopeasti miksi joku asia oli niin kuin oli.

Pidän harrastelijateatteriden esityksistä. Tuo täysillä näytteleminen ja vuorosanojen sekä iskujen unohtelut ja ohittelut eivät tee esityksistä huonoja. Vaan saavat aina aikaan jonkunlaisen tunteen. Oli esitys sitten huono tai loistava, esityksestä lähtee kotiin päin aina hiukan hymyillen. Isojen teattereiden kuukausipalkatut näyttelijät tekevät työnsä oikein ja ovat näyttelijöitä. Mutta jollei pääse ensimmäiseen tai viimeiseen esitykseen, tai jos ei esityksessä tapahdu jotain "ylimmääräistä" on esitykset helposti "vaan" ihan hyviä. Sitä paitsi, kun harrastelija teatterin näyttelijät ennen esitystä myyvät lippuja ja väliajalla kahvia, pääsee katsojakin ainakin hiukan kurkistamaan tuon taian taakse. Olla osana illuusiota.
 
Joskus kävin enemmänkin katsomassa, nyt on sekin jäänyt. Olen itsekin hikoillut parrasvaloissa ja näytellyt täysillä ja sekin on jäänyt. Hitto vie, jos vaan sittenkin tulen vanhaksi. Kyllä, täst edes syön enemmän hedelmiä, nukun pidempiä yöunia ja käyn enemmän teatterissa!