Suvivirsi lähtölaukauksena pitkälle lomalle!
Niin sitä tuntee taasen itsensä aika vanhaksi... Oma jälkikasvu kajauttaa kirkossa suvivirren. Ensimmäinen kouluvuosi pojalla takana ja ihka ensimmäinen oikea kesäloma edessä.
En muista enää kuinka kauan tuo ensimmäinen kesäloma koulusta kesti, ehkä se oli aika lähellä ikuisuutta. Aurinko paistoi aina ja vedet olivat niin lämpimiä, että uimassakin pystyi lillumaan päiväkausia. Polkupyörä kulki hiukan toista sataa ja eskimopuikko painoi yli kilon. Seuraava kouluvuoden alku niin kaukana, ettei sitä kannattanut edes ajatella.
Tuon saman lomafiiliksen kun löytäisi nykyisinkin. Loma kun tuntuu luovan enemmän stressiä kun voimia seuraavaan työrypistykseen.
Remontti, lepo, kesäjuhlat, kyläilyä ja sukuloimista, festaritko, ei lomarahat riitä, pihatyöt, kenellä oli häät ja koska, tuohan täyttää pyöreitä, auto pitää korjata, kuulitko kun se sai lapsen, mökille, ai niin sielläkin on remonttia ja pihatöitä...
Huh, verenpaine alkoi nousta jo tässä kirjoitusvaiheessa... Koska saan lomailla oikein? Yrittäisin mahdollisimman paljon tehdä ei mitään... Ajaisin auringon paisteessa pyörällä täysillä, kaatuisin ja saisin polveen laastarin, joka irtoaisi heti kun menisin miltei kuumaan veteen uimaan, sen jälkeen kun olen syönyt kilon jätskituutin.
Oikein hyvää kesää -T-!
Ja tietysti kaikki muutkin nykynuorisot, sekä tulevat nykynuoret, jotka lauloitte suvivirren tänään. Ja me vanhukset, jotka vesissäsilmin kuuntelimme tuota laulantaa... Koitetaan edes hiukan päästä lomillamme niihin lapsuutemme kesätunnelmiin ja pelästytään, kun fillarit kulkeekin toista sataa.
En aio nyt ottaa kantaa suvirsi-keskusteluun tai joidenkin koulujen suvivirsittömyyteen... Minusta kesä alkaa vasta kun kyseinen laulu on kajahtanut... Joulukaan ei tule jollei kaksi puol isoa (ei kokonaan isoa, puolet vaan) valvo jouluyönä laulussa. Olisin halunnut nähdä Poika ja lumiukko piirretyn, mutten ole onnistunut näkemään sitä aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti