Päivän räpsy...

HAH! Eipä tuu aina kissaa... Siinä sulle koiru

Tulvarummut vs. hartiat 1 - 1

Tänään oli jälleen taisto tulvarumpuja vastaan... Meidän joukkueessa oli 1kpl telakaivuukone (pätevällä kuskilla - se sama joka meidät viimeksikin pelasti), 1 kpl naapuri (kuvassa), 1 kpl aivopierublogisti (kameran takana - siis kännyn) ja kolmisen kuormaa kiveä (pienenpienestä murusesta kaljakorin kokoiseen - ympäri maita ja mantuja)
   Ja vastustajajoukkueessa jo tutut tulvarummut D=600mm, 1 kpl kolme metriä pitkä, 2 kpl kuusi metriä pitkä (toinen kuvassa), sekä vielä toinen kolme metrinen (myös kuvassa, tosin pahassa niskalenkissä tonni sepeliä päällä)

Koko taistelu vei useamman tunnin, mutta minun mielestämme meidän joukkueemme voitti tämän erän. Tulvarummut ovat nyt sievästi aseteltuina järjestykseen, tukevalla kivipatjalla lukittuna risteyksemme uumeniin... Eikä hartioitakaan pakota yhtään niin paljoa kuin viimeksi...

Tämän verran sillalta kaivettin sepeliä pois, jotta saadaan rummuille tilaa...

Aivopierublogisti, meinasi heittää hanskat tiskiin, mutta joukkuetoverit saivat maaniteltua takaisin peliin... ja se kannatti...

Kaukakorven hiljaisuus vs. Helsingin yöelämä 1 - 0

Viime viikonloppuna tuli vierailtua pääkaupunkimme yöelämässä. Tai no, ajauduin sinne yöelämään aikalailla vahingossa, kun vanhasuomalainen mukinkaatajaisrituaali vei aivopierublogistin ällin ja maalaisjärjen jonnekin rationaalisuuden tuollepuolen...

Tutustuin klubikulttuuriin ja kamera kainalossa tiet avautuivat paikkoihin joihin en olisi muuten päässyt (tai sitten se oli se humala, jonka ansiosta menin paikkoihin joihin minulla ei ollut mitään asiaa)...

Kaukakorpi on tietysti paikka minua varten, koska viikonloppuisin pahin meteli, joka pauhaa, on se kun linnut karjuu ikkunan alla aamuisin... Harmittahaan se pientä ihmisparkaa kun linnut dominoi yöunta.

Toki uskon, että tämänhetkinen nykynuoriso (ei siis se tuleva jolla oikeasti ei ole mitään hätää) pääkaupunkimme humussa osaisi varmasti arvostaa linnun laulua... tällä nuorisolla kun ei aamulla pääkoppaan tipitii mahdu, kaiken jomotuksen sekaan...

Päivän räpsy...

Löysin arkistojen uumenista hauskan otoksen, jossa -T- paljastaa, että kaukakorvessa luonnon keskellä on paljon mukavampaa ja hiljaisempaa, kuin pääkaupunkimme vilskeessä ja melskeessä...

Päivän räpsy...

 

 Sieniretken paras anti löytyi isin repusta...

Päivän räpsy...

Paparazzi vs. kissanpennut 1 - 0

Siinäpä jälleen kerran sulle yksi kissa...

Kaukakorven mökistä (aika läheltä päämajaa) löytyy neljä pentua, jotka alkaa pian olla luovutusikäisiä... Mökki (ja siis pennut kanssa) on -K-:n kummitädin ja tiedämme ettei hänellä ole kameraa ja niin ollen ei pennuistakaan ole kuvia. Paitsi ehkä muutama kännykällä otettu tuhru. Ja kohta pennut menevät uusiin koteihinsa, niin räpsythän piti saada...

Lähdimme, siis -T-, -K- ja minä, salakuvausmatkalle eilen illalla, kun tiesimme ettei kummitäti tai hänen miehensä ole mökillä.

-T- toi kissoja framille ja minä räpsin kuvia. -K-:n pitäessä vahtia ovella, olimmehan murtomiehinä matkassa (no ei oikeasti, mökki on meidän naapurissa, ja käymme siellä muutenkin melkeinpä päivittäin, eikä tälläkään kertaa tarvinnut sisäänpääsyyn edes sorkkarautaa), tai niin oli ainakin jännä ajatella. Olimme ihan oikeita paparazzeja, keltaisen lehdistön hyväkäytöksisiä aina kuvauslupaa pyytäviä ammattietikettiä noudattavia... murtomiehiä...

Kissoista tuli aika hauska kokoelma, jotka on sitten tarkoitus kummitädille tulostella, että on sitten ainakin jotain muuta muisteltavaa kuin jotkut sumeat, tummat kännykuvat.

Päivän räpsy...

 

Siinä sulle toinen kissa

Tulvarummut vs. hartiat 1-0

Sori, ei ollut kameraa matkassa tänään, joten siinä sulle kissa...

Mutta tuossa taannoin, kun tulva nappasi meidän risteyksen tulvarummut kainaloonsa ja kiikutti ne läheisen kaurapellon laidalle, niin tämän päivän urakkana oli kantaa (lue. vierittää / raahata / repiä / raastaa) ne takaisin risteykseen.

Naapurin kanssa urakoitiin kolme reissua, kun se yhdeksän metriä putkea koostui 6 + 3 metristä. Siis yhteensä kaksi reissua med 6 metrinen putki ja jälkiruuaksi reissu pyöritellen 3 metristä (yksi 3 metrinen löytyy edelleen risteyksen uumenista). Voin tunnustaa, että oli paita märkä ja hartiat jumissa, kun putkia pyöriteltiin pitkin pellon laitaa. Ei tarvinnut haaveilla salibandy treeneistä illalla, ei vaan pieni ihminen jaksa!

Aivopieru-blogisti jumppaa maata pitkin kuin ninja!

Päivän räpsy...

Päivän räpsy...

Yön sumuja kaukakorvesta

Päivän räpsy...

Nyt tarkkana

Pussillinen kikherneitä vs. kameravarkaat 1 -0

-T- sai koulun alkuun uuden repun... Emännän sisko (-A-) lähti synttärilahjana -T-:n kanssa kaupoille ja poika sai valita repun itse. Ja valinta kohdistui hienoon pääkallo-reppuun, jossa oli jos jonkin näköistä ketjua ja kilkutinta... magein reppu ikinä!
  Koulutaivalta oli takana jo miltei kuukausi, no pari kolme viikkoa nyt ainakin, niin tämä S-ketjun lahja kaikille keltalippispäisille lohikäärmeentappajille otti ja levahti.

  "Silloin kun isi oli pieni, oli isillä sellainen kettu-reppu, se oli Mummin vanha ja isi sai sen koulurepuksi..."

Se samainen kettu-reppu kesti miltei koko minun kouluaikani, kunnes se muistaakseni ammattikoulun aikoihin varastettiin. Eli Partiovarusteeseen Kånken kaupoille... Nyt kai reppu kestää... tai no, sen näkee...

Kun ihmettelin uutta reppua ja kostein silmin muistelin omaa koulutaivaltani... se kuuluisa lamppu välähti jossain kurkiaiseni uumenissa... Tuollaisestahan minä askartelen kamerarepun itselleni...

Kamerareputhan oikein huutaa: "OLEN KAMERAREPPU JA MINUSSA ON TUHANSIA EUROJA KIINNI... VARASTA MINUT!!!"
  ja tuollainen Kånken vaan varvovasti kuiskaa: "Minussa on intianpuuvillapaita, jasseri-huivi ja pussillinen kikherneitä, ihan suotta minua varastat"

Siispä uudestaan partiovarusteeseen isille reppua hakemaan... Jättirätin kautta kotiin ja ompelukone surisemaan... (kyllä, minä osaan... Janne Ahonenkin ompelee hyppypukunsa ja on sentään miesten mies)

Paksua kangasta, retipatja, tarranauhaa, ja yksi yö... lopputuloksena reppuun mahtuva, irroitettava pehmustelokerikko, matkavarusteille...

luonto vs. ihminen 1 - 0

Viimeksi pari viikkoa sitten meilläpäin satoi hiukan... Paikallinen pelastaja kaivurillaan sai meille tien takaisin, tosin ilman tulvarumpuja (2kpl 9 metriä pitkiä 600mm halkaisijaltaan) jotka löytyvät parin sadan metrin päästä läheisestä kaurapellosta.

Nyt -K- soitti ja kertoi että mun pitää hakea -T- koulusta, kun saattaapi olla että ollaan taas ilman tietä illalla... Vettä sataa taas kuin sen surullisen kuuluisan esterin äässistä.

Ah ihanaa kaukakorven asuttamista... Jumala käy joka toinen torstai katsomassa pelottomia suomalaisia uudisraivaajia.

Voi olla että ensi yö nukutaankin pojan kanssa hotellissa

uusmediasukupolvi

...tulevaa nykynuorisoa, jolle ei mediavälineistö ole vierasta... "Silloin kun isi oli pieni, niin ei silloin vaan... puhelin oli eteisen pöydällä ja numerot valittiin pyörivästä levystä ja koneeseen vastattiin että Kaarlo Juhani Lintukotolalla."

näin siinä sitten kävi...

Olen ollut aina kaikkea tätä vastaan. Twiittaan naamakirjoja myspaceen. Ja nyt sitten naputtelen ihkaensimmäistä bloggaustani. Suokaa minulle ymmärtämyksenne ja anteeksiantonne.

Se miksi minä nyt kaikesta paatoksestani huolimatta aloittelen moista "päiväkirjaa", on se suloisen autuas ajatus, päivittäisistä merkinnöistä ja huomiota herättävän kauniiden valokuvien lisäilystä blogiini.

Vaikka jo nyt tiedän, että ei pitkää aikaa vierähdä kun nurkkajumala iltaisin hypnotisoi minut liikkuvalla värikuvallaan, eikä mitään blogikirjoitus aikaa muka löydy... kiirekin on ja pelit ja treenit... ruuan laittoa... pyykit vielä... läksyjen tarkistusta... ja legot... kulta, keitetäänkö vielä kahvit... mä käyn ensin pihalla...

Alkuun nyt sitten on kuitenkin tämä kuhertelukausi tämän blogin kanssa ja sille löytyy AINA aikaa, joten käytetään into hyödyksi ja koitetaan lisäillä vaikka kuvia...